Alhaisen tiheyden omaavien polyeteenihartsien historia
LDPE (matalatiheyksinen polyeteeni) on yleisin käytetty polyeteenimuoto. Hartsit ovat paljon enemmän kuin vain yleiskäyttöisiä polyeteenihartseja. Ne osoittautuvat arvokkaaksi polyeteeniperheen tuotteeksi, jolla on erinomainen yhdistelmä erinomaista selkeyttä ja jäykkyyttä ja tiheyttä.
Hartsit tarjoavat myös erinomaiset pakkauskohteet estetiikan, lujuuden, repäisylujuuden, painettavuuden ja joustavuuden perusteella. Näitä kestomuoveja voidaan helposti käsitellä nopeilla radoilla, joita käytetään kalvoina, pinnoitteina tai laminointitarkoituksiin.
Se on hartsi, joka on valmistettu monomeerista eteenistä. Se oli ensimmäinen luokan polyeteeni, jonka Imperial Chemical Industries (ICI) valmisti vuonna 1933. Hartsi tuotettiin käyttämällä erittäin korkeapaineprosessia, jota kutsutaan vapaiden radikaalien polymeroinniksi. Jopa tänään termoplastit valmistetaan samalla menetelmällä. Näitä hartseja on saatavana monenlaisina joustavuuksina niiden tuotantoprosessin mukaan. Polymeerien välisestä kilpailusta huolimatta se säilyttää merkityksensä hyvänä muovilaatuisena markkinoilla.
LDPE: n tuotantoprosessi
Kaksi yleistä menetelmää, jota käytetään pienitiheyksisen polyeteenipolymeerin valmistuksessa, on (1) Tubular Process (2) Autoklaaviprosessi. Molemmat prosessit käyttävät vapaita radikaaleja.
Pientiheyksinen polyeteeni valmistetaan prosessilla, jossa eteeni polymeroidaan hyvin korkeissa lämpötiloissa putkimaisessa reaktorissa. Tässä putkimaisessa reaktorissa korkeapainepolymerointi mahdollistaa eteenin kopolymeroinnin polaarisilla monomeereillä.
Putkimaisen prosessin etuna on autoklaaviprosessi. Putkilinjat ovat kustannustehokkaampia pienemmällä virrankulutuksella. Maailmanlaajuisesti putkimainen prosessi on merkittävä osa pienitiheyksistä polyeteenituotantoteknologiaa.
